Diabetekseen voi liittyä akuutteja hätätilanteita, kuten liiallisen matalia tai korkeita verensokerin pitoisuuksia. Pitkään jatkunut heikko hoitotasapaino altistaa diabeetikon komplikaatioille eli lisäsairauksille. Hankalimpia komplikaatioita hoidetaan sairaalassa.
Yleiset lisäsairaudet eli komplikaatiot
Hyvällä diabeteksen hoidolla voidaan merkittävästi vähentää diabeteksen komplikaatioiden eli lisäsairauksien ilmaantumista. Lisäsairauksien paras hoito on niiden ennaltaehkäisy. Hyvä sokeritasapaino, huolellinen verenpaineen ja veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoito, tupakoimattomuus ja terveellinen ruokavalio sekä liikunta vähentävät lisäsairauksien ilmaantumista ja etenemistä
Sydän- ja verisuonisairaudet
Diabetesta sairastavilla on muuta väestöä enemmän valtimosairauksia, joita ovat sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti ja alaraajojen valtimotauti. Valtimotauti eli valtimonkovettumatauti tarkoittaa verta kuljettavien valtimoiden ahtautumista, jonka seurauksena veren kulku suonessa häiriintyy.
- Diabeetikot hyötyvät sepelvaltimotaudin erilaisista lääke- ja toimenpidehoidoista muita enemmän
- Ahtautumat alaraajoihin johtavissa valtimoissa voivat estää verenkiertoa ja aiheuttaa hapenpuutetta jaloissa
- Huonosti paranevan jalkahaavan taustalla on usein hapenpuute
Silmänpohjamuutokset
- Verensokerin vaihtelu voi jo diabeteksen alkuvaiheessa aiheuttaa ohimenevää näön sumenemista
- Näkö palautuu verensokeritason normalisoitumisen myötä
- Korkea verensokeri voi johtaa verenkierron häiriöihin verkkokalvolla, aiheuttaa verisuonimuutoksia, verisuonten tihkumista ja verenvuotoja
- Lisäksi verkkokalvon verisuonet voivat tukkeutua aiheuttaen hapenpuutetta ja sen seurauksena herkästi vuotavien uudisverisuonten kehittymisen
- Edellä mainitut muutokset voivat kehittyä pitkälle ilman oireita
Silmänpohjamuutoksia seulotaan valokuvaamalla silmänpohjat säännöllisesti, yleensä 1-3 vuoden välein.
Munuaismuutokset
Diabeteksen munuaissairaus ilmenee vähäisenä veren valkuaisaineen albumiinin erittymisenä virtsaan. Lievänkin valkuaisen erittymisen havaitseminen on tärkeää, koska se voidaan saada hyvällä hoidolla kokonaan korjaantumaan.
- Munuaissairauden edetessä virtsaan alkaa erittyä enemmän albumiinia
- Jos eritys on hyvin runsasta, veren albumiini voi olla alhainen ja siitä aiheutua turvotuksia
- Myös munuaisten kyky puhdistaa elimistön kuona-aineita voi heikentyä
- Tätä tutkitaan määrittämällä verinäytteestä kreatiniiniarvo ja laskennallinen munuaiskerästen suodatusnopeus (eGFR)
- Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan dialyysihoidoilla ja munuaisensiirroilla
Hermostomuutokset
Diabeteksen aiheuttamia hermojen toimintahäiriöitä voi esiintyä sekä tahdonalaisissa että ei-tahdonalaisissa eli autonomisissa hermoissa. Nämä hermot säätelevät sisäelinten toimintoja.
- Tarkka hermostomuutosten syntymekanismi on epäselvä
- Sokerin keräytyminen hermosoluihin johtaa haitallisten aineenvaihduntatuotteiden kertymiseen hermosolun sisälle
- Riskitekijöitä ovat pitkä diabeteksen kesto, kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, tupakointi ja alkoholin liikakulutus
- Tavallisimmin hermomuutokset vaikuttavat raajojen tuntohermoihin ja lihasten toimintaan
- Oireita ovat pistely, puutuneisuus, tunnottomuus, kipu ja lihasheikkous
- Oireet ovat pahimmillaan levossa
Autonomisen hermoston muutokset voivat ilmentyä suolisto-oireina kuten ripulina, ummetuksena tai mahalaukun tyhjenemisen häiriönä. Myös virtsa- ja sukupuolitoimintojen häiriöitä voi esiintyä: esimerkiksi rakko ei tyhjenny täysin virtsatessa tai esiintyy erektiohäiriöitä. Hermostomuutosten seurauksena hikoilu voi vähentyä tai lisääntyä.
Matala verensokeri ja insuliinisokki
Liian matalalla verensokerilla eli hypoglykemialla tarkoitetaan veren glukoosipitoisuutta alle 4 mmol/l. Insuliinihoitoisilla tyypin 2 diabeetikoilla liian matalaa verensokeria esiintyy harvemmin kuin tyypin 1 diabeetikoilla.
- Verensokeri voi laskea liian matalalle, jos insuliiniannos on liian suuri liikuntaan ja syödyn ruoan määrään verrattuna
- Runsas alkoholin käyttö voi estää sokerin muodostumista maksassa ja siten altistaa liialliselle verensokerin laskulle
- Diabeteksen hoitoon käytettävä tablettilääkitys ei yleensä aiheuta verensokerin liiallista laskua glimepiridiä ja glinidiä lukuunottamatta
- Tavallisimpia liian matalan verensokerin oireita ovat vapina, hikoilu ja voimakas nälän tunne, keskittymisvaikeus
- Jos verensokeri laskee alle 2, voi tulla kouristelua ja tajuttomuus eli insuliinisokki
Ensiapu hypoglykemiassa
Liian matalan verensokerin hoidoksi tulee ottaa 20 grammaa nopeasti imeytyvää hiilihydraattia eli sokeristuvaa ravintoainetta välittömästi oireitten alettua. Tällaisia ovat:
- 8 kpl rypälesokeripastilleja (Siripiri tai Dexal)
- yksi ruokalusikallinen hunajaa
- lasillinen tuoremehua
- yksi keskikokoinen banaani
Verensokeri tulee mitata 10-15 minuuttia ensiapuannoksen ottamisen jälkeen ja jos se on vielä alle 4, on syötävä toinen vastaava annos.
Liian korkea verensokeri ja happomyrkytys
Korkea verensokeri eli hyperglykemia aiheuttaa väsymystä, voimakasta janon tunnetta, lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta, pahoinvointia ja kuivumista sekä vatsakipua. Tilanteen edetessä voi tulla uneliaisuutta, sekavuutta ja asetonin hajua hengityksessä ja hoitamattomana tajuttomuus.
Syynä verensokerin liialliseen kohoamiseen diabeetikolla voivat olla insuliinin tarvetta lisäävät asiat kuten
- tulehdukset
- yleissairaudet
- stressi
- kortisonihoito
- loukkaantuminen ja vuodelepo
- painon nousu
- raskaus
Happomyrkytys eli ketoasidoosi voi johtua hoitamattomasta diabeteksesta, hoidon laiminlyömisestä tai kehittyä edellä mainituista syistä korkean verensokerin myötä. Insuliinin puutteessa elimistö ei pysty käyttämään hyväksi veressä olevaa sokeria vaan käyttää energianlähteenä elimistön rasvoja. Silloin ketoaineet syntyvät rasvojen epätäydellisen palamisen seurauksena, minkä seurauksena on elimistön happamoituminen.
- Happomyrkytyksen esiintyminen tyypin 2 diabeetikoilla on mahdollista, mutta harvinaista
- Happomyrkytyksessä verensokeri on yleensä korkea yli 14, mutta ei aina
- Epäiltäessä happomyrkytystä tulee mitata ketoaineet verestä ketoainemittarilla tai Libre-mittarilla ketoaineliuskoja käyttäen
- Jos veressä on ketoaineita yli 3 mmol/l, tulee hakeutua sairaalahoitoon
- Happomyrkytys hoidetaan sairaalassa insuliini- ja nestehoidolla
Sokerinpoistajalääkkeet eli SGLT-2 -estäjät voivat lisätä ketoaineiden muodostumista etenkin, jos insuliinintuotantosi on alentunut ja insuliiniannoksia vähennetään reilusti. Happomyrkytys voi tuolloin kehittyä ilman merkittävää verensokerin nousua. Tämä haittavaikutus on harvinainen.
Kuume ja tulehdussairaudet lisäävät insuliinin tarvetta. Terveellä ihmisellä insuliinin eritys lisääntyy ja verensokeri säilyy normaalina, mutta diabeetikolla verensokeripitoisuus suurenee ja ketoaineita voi ilmaantua vereen ja virtsaan.
Kuumetaudeissa runsas nesteitten juominen on tärkeää elimistön kuivumisen estämiseksi. Myös hiilihydraattien saannista on huolehdittava, jossain muodossa vähintään 150 grammaa vuorokaudessa vaikka ruoka ei maistuisikaan tai olisi oksentelua. Nestemäinen ruoka kuten marjakeitot, viili, jogurtti, jäätelö, virvoitusjuomat maistuvat usein parhaiten.
Huomioi, että
- Insuliinin tarve voi jopa kaksinkertaistua kuume- ja tulehdustautien aikana
- Metformiini ja sokerinpoistajalääke (SGLT-2 estäjä) tulee tauottaa sairauspäivien ajaksi
- Sairauspäivinä verensokerin omamittauksissa tavoitetaso on 8-10 mmol/mol
- Oksennus- ja ripulitaudissa etenkin ateriainsuliinin tarve voi pienentyäkin
- Pitkävaikutteinen (perusinsuliini) tulee aina pistää, vaikka syömisen määrä vähenisikin, annosta voi tarvittaessa pienentää 20-30 % omamittausten mukaan
- Jos vointi huononee tai mikään ruoka tai juoma ei pysy sisällä, tulee hakeutua päivystykseen
Kortisonilääkkeen käyttö
Tulehdussairauksien hoidossa käytettävät kortikosteroidit ovat insuliinin vastavaikuttajahormoneja ja nostavat verensokeritasoa. Niitä käytettäessä verensokerin seuranta ja hoito vaativat yleensä tehostamista.
Huomioi, että
- Kortisonihoito voi laukaista piilevän diabeteksen tai lisätä lääkehoidon tarvetta jo sairastuneella
- Aamulla kerta-annoksena tabletteina annettu kortisonihoito nostaa verensokeria eniten iltapäivällä
- Siksi muun hoidon rinnalle liitetään yleensä aamuun NPH-insuliinipistos
- Paikallisesti annettu kortisonipistos voi nostaa verensokeria noin 1-2 viikon ajaksi
- Hengitettävät kortisonisuihkeet eivät yleensä vaikuta verensokeriarvoihin
Toimenpiteet ja leikkaukset jännittävät ja voivat vaikuttaa stressihormonien kautta verensokeritasoa nostavasti.
- Korkea verensokeritaso hidastaa haavojen paranemista ja lisää tulehdusriskiä
- Ennen leikkausta sokeritasapainon tulisi olla mahdollisimman hyvä: aamulla ja ennen aterioita 5-10 ja aterian jälkeen alle 12, sokerihemoglobiini (HbA1C) alle 64 (8%).
- Päivystystoimenpiteet joudutaan tekemään diabetestasapainosta huolimatta
- Pitkävaikutteinen insuliini pistetään normaalisti
- NPH-insuliinin annosta voi olla tarpeen hieman pienentää
- Suoliston tyhjentämistä edellyttävien toimenpiteiden yhteydessä sovitaan etukäteen tarvittavasta insuliiniannosten vähentämisestä
- Ravinnotta oloa edellyttävät toimenpiteet pyritään tekemään heti aamulla
- Rarvittaessa annetaan sokeriliuosta laskimokanyylin kautta
